maanantai 2. toukokuuta 2016

Peili, ystävä vai vihollinen?


Peili, ystävä vai vihollinen?

Peilikuva pelottaa

Seisot sovituskopissa valmiina sovittamaan oi niin mieleistä puseroa tai mekkoa. Katsahdat peiliin ja puf -innostus ja inspiraatio katoaa taivaan tuuliin. Tuttu tunne? On allia siellä, makkaraa täällä, liian lyhyet jalat tai pienet rinnat. Jokaisesta löytyy varmasti jotain "vikaa", jos oikein tarkkaan katsoo. Vaan kuka sen määrittelee, millaisia meidän pitäisi olla? Todella kiinteä ja sopusuhtainen -kenen mielestä? -vartalo on suotu kovin harvalle. Luulen sitä paitsi, että edes nuo unelmavartaloiset eivät välttämättä ole peilin edessä tyytyväisiä itseensä. Äärimmilleen vietynä liiallinen kriittisyys voi johtaa jopa syömishäiriöön. Mistä oikeastaan siis on kysymys?

Hieman naiskuvan historiaa

Olette varmaan nähneet renessanssin ajan maalauksia, joissa toinen toistaan rehevämmät naisvartalot esittelevät sulojaan? Menneinä aikoina pyöreitä vartalon kaaria ihailtiin ja se, mitä me nykyään pidämme ikävänä läskinä, oli merkki vauraudesta. Sitten tuli 60-luku tikkumaisine malleineen ja mullisti käsityksen naisvartalosta. Nyt internetin aikakaudella kuvan ja ehkäpä myös ulkonäön merkitys on korostunut, ja pystymme jatkuvasti vertaamaan itseämme "kauniisiin ja rohkeisiin". Erityisesti litteän vatsan merkitys on korostunut. Mutta mihinkäs ne sisäelimet mahtuvat, jos vatsan kohta on aivan suora? Intialaiset saattavat olla meitä länsimaisia viisaampia, kun pitävät hieman pömpöttävää vatsaa terveyden merkkinä. Hengityskään ei toimi luonnollisesti, jos joutuu koko ajan vetämään vatsaa sisään.

Vihollisesta ystäväksi

Liikunnan ja ruokavalion avulla voi toki tehdä ihmeitä, jos saa itsensä motivoitua muutoksen tarpeellisuudesta. Kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, kenelle tuota muutosta on tekemässä ja miksi. Entä jos vain hyväksyisit itsesi sellaisena kuin olet? Onko se mahdoton yhtälö? Kysymys taitaakin olla enemmänkin itsetunnosta, jota monet kommentit ja kaikki näkemämme "ihannevartalot" ovat kolhineet. Muista myös, että joku ihminen tai ihmisjoukko on tuon ihannevartalon määritellyt -ne eivät siis välttämättä ole ehdottomia totuuksia. Vartalomme mittasuhteita emme edes voi muuksi muuttaa, mitä niitä siis turhaan suremaan. Omat jalkaparkani esimerkiksi ovat ihannemittoihin verrattuna kovin lyhyet, erityisesti reisi on suorastaan hassu. Mikään venyttely ei kuitenkaan tuo jalkoihini lisää senttejä, joten on tyydyttävä siihen, mitä on annettu. Housujen istuvuuden kanssa on toisinaan ongelmia, mutta sehän ei ole jalkojeni vika. Onneksi myös hyvin istuvia housumalleja löytyy.

Parhaat puolet esiin

Peilistä saa hyvän kaverin, kun kiinnittää vaatteita valitessaan huomiota siihen, mikä itsessä on parasta. Hyviä puolia korostamalla voi siirtää huomiota pois (omasta mielestä) epämiellyttävistä osista. Isonkaan naisen ei tarvitse pukeutua säkkiin, vaan kiinnittää huomio parhaisiin puoliinsa, etsiä itselleen parhaiten sopivat värit ja ennen kaikkea kunnioittaa itseään sellaisena kuin on. Myyjää kannattaa aina pyytää apuun sovitustilanteessa, sillä peili pahalainen saattaa vetää oman katseen väkisin vain niihin "huonoihin" kohtiin ja kokonaisuus jää näkemättä. Tämä on ehkä vähän kummaa puhetta entiseltä terveystiedon opettajalta ja painonhallintaryhmien vetäjältä. En kuitenkaan itse näe tässä ristiriitaa, sillä painoa saa edelleen hallita, jos tahtoo ja jumppaaminen ja lenkkeily on kivaa. Annetaan kuitenkin kaikkien kukkien kukkia ja kukoistaa ja nautitaan elämästä!