torstai 8. kesäkuuta 2017

Ymmärrätkö yrittäjää?

"Etsitään vaikka tiskin alta"

Tässä taannoin joku naisyrittäjä-kollega heitti Fb-ryhmässä, että jonkun pitäisi kirjoittaa siitä, mitä yrittäminen oikeasti on. Tuohon kommenttiin oli kaiketi kimmokkeena asiakkaitten joskus aika kummalliset käsitykset siitä, mistä tuotteen hinta muodostuu tai miten "leveästi" yrittäjä elelee. Ajatus jäi jäytämään takaraivoon, ja nyt sitten tartuin aiheeseen minäkin. Tämäkin teksti tosin lojui "pöytälaatikossa" muutaman viikon. Jotenkin sitä vaan aina arkailee laittaa näitä kyhäelmiään julkisuuteen.

Perustiedot peruskoulusta

Ensimmäinen reaktioni aiheeseen on, että jokaisen kansalaisen pitäisi kerran elämässään laatia liiketoimintasuunnitelma. Siinä ehkä jo hieman silmät aukeaisivat näkemään, mistä raha tulee ja minne menee. Peruskoulu voisi ottaa kopin asiasta ja tehostaa yrittäjyyskasvatusta niin, että siitä joko tulisi ihan oikea oppiaine tai mieluummin jonkinlainen pakollinen projekti, jonka jokainen käy läpi perusopetuksen aikana. Talousasioita ja yrittämisen perusteita sekä tietysti myös työntekijän asemaa ja työnhakua olisi hyvä harjoitella jo koulussa. Tiedän ex-opettajana, että kyseisiä asioita jossain määrin oppilaanohjauksessa opetetaan, mutta oppi ei oikein ole tainnut mennä perille. Nuoret eivät välttämättä osaa laatia kunnollista työhakemusta, saati että pitäisi yritys perustaa. Joiltakin yrittäminen toki käy luonnostaan, eikä kaikista tarvitse yrittäjiä tulla, mutta yrittäjämäistä asennetta nyky-yhteiskunnassa kyllä tarvitaan. Enemmän Nuori yrittäjä-toimintaa kouluihin, varsinkin lukioihin, kiitos!

Yrityksen menot ja tulot

Mihin sitä rahaa yrityksessä oikeastaan kuluu? Eri aloilla alkavan yrityksen kulut ovat toki kovin erilaiset sen mukaan, tarvitaanko toimitilaa, myytävää tavaraa tai materiaalia tavaran tekemiseen tai työntekijöitä. Esimerkiksi kivijalkamyymälässä vuokra on yleensä iso kuluerä, ja jostain ne myytävät tavarat on ensin ostettava. Sitä ei moni ymmärrä, että ne myytävät tavarat on pitänyt yleensä ensin maksaa. Toki ostohinta on alhaisempi kuin myyntihinta, mitäpä järkeä kaupankäynnissä muuten olisi. Tarkoitus olisi kuitenkin saada elanto ainakin yrittäjälle itselleen ja usein myös palkka työntekijälle. Suomalaiset palkkakustannukset ovatkin karmaisevat enkä yhtään ihmettele, jos joku kollega joskus yrittää päästä vähän halvemmalla ja ottaa vastaan ilmaista tai edullista työvoimaa kuten opiskelijoita ja maahanmuuttajia. Näin yrittäjän näkökulmasta esimerkiksi ne juuri nyt puhuttavat lomarahat tuntuvat vähän hassuilta: itse teet työt ja maksat samalta ajalta lomailevalle työntekijälle palkkaa. No toki tiedän, mikä lomarahojen taustalla on, ja että ne on ansaittu lomakauden aikana, mutta silti voisi olla terveellistä kurkistaa tässäkin myös yrittäjän näkövinkkelistä.

Markkinointiin saa myös uppoamaan melkoisia summia, jos haluaa saada asiakkaita ja siten myyntiä aikaiseksi. Kilpailu sieluista ja euroista on kovaa, ja eniten näkyvillä olevat, suurimmat ja halvimmalla myyvät vievät suurimman osan asiakkaista. Pienet tuppaavat jäämään jalkoihin, jos eivät keksi jotain ihan omintakeista, jolla pärjätä markkinoilla. Sitten on vakuutuksia, veroja, tietotekniikkaa, erilaisia ohjausjärjestelmiä, kalusteita, työvälineitä, kirjanpitoa ynnä muuta tarpeellista maksettavaksi. Tarvitaan kenties myös eri alojen asiantuntijoita avuksi, kaikesta kun ei oikein selviä yksin. Parhaillaan suunnittelen verkkokaupan ja kotisivujen siirtoa uudelle alustalle, ja samalla kuvataan verkkokauppaan lisää tuotteita. Ihan kaikkea tätä en itse osaa, vaikka kova yrittämään olenkin. Onneksi apua löytyy, toisinaan myös edullisesti. Eräänä aamuna liikkeeseen astui valokuvauksen opiskelija, joka kysyi, tarvitaanko kenties kuvaajaa, kun pitäisi saada tarvittavat harjoittelutunnit kasaan. Tervetuloa, todellakin tarvitaan!

Mistä tavara tulee, mihin menee?

Täällä vaatekaupan puolella tavaran kiertonopeus on oleellista, sillä vaikka varastossa seisova tavara onkin tilinpäätöksessä plussaa, se sitoo pääomaa, jota tarvittaisiin laskujen maksuun. Vaatekaupoilla yksi suurimmista ongelmista onkin varmaan nykyään, että tavaraa tuppaa jäämään varastoon ylen määrin. Jos haluaa palvella asiakkaita hyvin, pitäisi löytyä paljon erilaisille vartaloille sopivia malleja, eri värejä ja tietenkin kokoja kaikenkokoisille. Sitten ehkä myykin vain yhden mekkosen, ja loput jäävät varastoon odottamaan seuraavaa sesonkia. Silloin ovat taas jo muodissa uudet värit ja kuosit, joten entisiä yritetään myydä suurin alennuksin, eikä yrittäjälle jää lopulta mitään käteen. Pitäisi siis osata ostaa oikeaa tavaraa juuri sopiva määrä. Huh, mitä rakettitiedettä! Järjestäisiköhän joku koulutusta liikkeitten sisäänostajille?

Pahinta on mielestäni se, että monet suuret brändit heittävät kuulemma vaatteet roskiin sesongin jälkeen. Suosittelenkin ottamaan selvää, mihin kaupan hävikki joutuu. Sen lisäksi kannattaa myös joskus uhrata muutama ajatus sille, mistä tavara tulee. Ovatko kenties tekijöinä kauko-idän lapsukaiset, joiden kuuluisi käydä koulua ja leikkiä, ei viettää ylipitkiä päiviä ommellen meille mekkoja. Onneksi näihin asioihin osataan jo puuttua, ja valveutuneet kuluttajat paitsi ottavat selvää asioista toivottavasti myös muuttavat ostoskäyttäytymistään ekologisesti ja eettisesti kestävämmäksi. Toki myös kauppojen on tehtävä oma osansa valikoimalla, mistä tavaransa tilaavat. Näinä Kon-mari-villityksen aikoina kannattaa kiinnittää huomiota tuotteen laatuun, sillä hyvä laatu kestää pitempään eikä kaappi täyty turhaan kertakäyttö-tavarasta. Meillä Mekottaressa myydään muun muassa Marimekkoa, Ainoa, Niccoleita, Ritva Fallaa, LauRieta. Varsin laadukasta tavaraa, sen uskallan sanoa. Hinta voi joskus hirvittää, mutta takaan, että tuotteet ovat hintansa väärtejä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti