perjantai 29. joulukuuta 2017

Alealeale


Kausi-alen merkitys

Alennusmyynti-kampanjat ovat perinteisesti olleet kesä- ja talvikauden päätepisteitä, joiden tarkoituksena on myydä päättymässä olevan kauden tuotteita edullisesti pois, jotta uudelle tavaralle saadaan tilaa. Pikku hiljaa alen aloitus on aikaistunut siten, että kesä-ale alkaa jo ennen juhannusta ja talvi-ale jouluviikolla. Lisäksi on tullut kaikenlaisia välikausi-aleja (season sales) ja tuntuu, että oikeastaan jatkuvasti on jossain myymälässä meneillään jokin ale-sesonki. Jatkuvat alet kertovat paitsi vähittäiskaupan kovasta kilpailusta myös ihmisten ostokäyttäytymisen muutoksesta. Oikeastaan jatkuvasta ale-myynnistä on tullut kierre, joka ruokkii itseään. Kukapa ostaisi tuotteita normaalihinnalla, kun tietää, että jostain ne samat tavarat saa verkkokaupasta jo nyt ale-hintaan, ja viimeistään parin viikon päästä myös siitä liikkeestä, jossa yleensä asioi. Edullisimman hinnan metsästys on tavallaan ymmärrettävää, mutta joskus kannattaisi pysähtyä miettimään, mitä hinnoittelun takana oikein piilee. 

Hinta ja ale-hinta -mielikuva ratkaisee

Moni varmaan ajattelee, että jos tuotteen voi myydä puoleen hintaan, sillä täytyy alun perin olla tosi  iso kate. Joskus voi näinkin olla, mutta uskoisin, että ainakaan vaatekaupassa tämä ei päde, vaan tuotteita todella myydään tappiolla, jotta saataisiin varastoa kiertämään. Kauppiaan painajainen nimittäin on, että tavaraa jää suuria määriä varastoon seisomaan. Ne kun pitää ensin ostaa sisään ja siis myös maksaa, ennen kuin niitä voi myydä. Varastossa seisoo kymmeniä tuhansia euroja rahaa, jolle olisi käyttöä laskujen maksamisessa. Varaston kierto on kauppiaan kannalta tärkeää, vaikka sinänsä hyvälaatuinen ja ajaton tuote kelpaa myyntiin useamman sesongin ajan. Toisin on pintamuodin maailmassa, jossa tavaraa saatetaan heittää roskiin, kun sitä ei enää seuraavalla kaudella saisi kuitenkaan myytyä. 

Jatkuvasta ale-myynnistä jotkut liikkeet ovat jopa saaneet huomautuksia kilpailuvirastolta, sillä oikeasti alennusmyyntien pitäisi edelleen olla kausiluonteisia. Jos hinta on jatkuvasti "alennettu", sillä annetaan väärä mielikuva tuotteen oikeasta hinnasta ja kilpailu vääristyy. Alennetun hinnan lisäksi olisi korrektia ilmoittaa myös se hinta, josta alennus on laskettu. Meillähän on tapana ilmaista ale-hinta prosentteina ohje-hinnasta. Täytyy kysyä, onko tämä asiakkaan kannalta paras mahdollinen tapa ilmaista asia? Moni ei nimittäin taida %-laskua kovin sujuvasti, joten alennetun hinnan ilmoittaminen prosenttien sijaan saattaisi toimia paremmin houkuttimena.

Jotkut liikkeet ovat vaihtaneet jatkuvat ale-kampanjat "pysyvään" hinnanalennukseen. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, mistä hinnoista tuo alennus on laskettu ja vertailla kauppoja keskenään. Kukaan tuskin kuitenkaan myy huvikseen tavaraa huonolla katteella jatkuvasti. Varsinkin laatutuotteiden kohdalle "liian" edullinen hinta nakertaa mielikuvaa laadusta -hyvin brändätystä tuotteesta ollaan usein valmiimpia maksamaan enemmän, vaikka lähes vastaavaa saisi edullisemminkin. Mielikuva siis ratkaisee tässäkin.

Asiakas ale-viidakossa

Ale-ostoksilla seikkailevalle asiakkaalle antaisin neuvoksi, että pistää jäitä hattuun eikä osta edes halvalla sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse. Kaapissa roikkuva vääränvärinen tai -mallinen vaate, joka ei sovi yhteen muun kaapin sisällön kanssa tuppaa nimittäin harmittamaan aina, kun kaapin oven avaa. Lähtiessään ale-ostoksille kannattaa vaikka kurkistaa kaapin sisältöä ja tehdä ainakin mielessään muistilistaa täydennys-tarpeista. Ostoksiinsa tyytyväinen asiakas on nimittäin kaupallekin tärkeä. Jos asiakkaalla on päällimmäisenä mielessä harmitus pieleen menneestä ale-ostoksesta, saattaa kyseinen liike tulla kierrettyä kaukaa silloinkin, kun todellinen tarve jollekin uudelle olisi. 

Ale-aikaan ei myöskään kannata odottaa, että jäljellä olisi kaikkia kokoja ja väri-vaihtoehtoja. Ale-tuotteita ei myöskään yleensä enää tilata lisää eikä niitä ole aina saatavillakaan, sillä tuotteita tehdään nykyään pääasiassa ennakkotilausten perusteella. Aleen kannattaa tulla heti, kun se alkaa, jos haluaa jonkin tietyn tuotteen, vaikka todennäköisesti hinta jossain vaiheessa vielä putoaisikin. Silloin ei ehkä kuitenkaan ole enää ainakaan suosituimpia kokoja (naisilla 38-42) jäljellä. Kaikki tuotteet eivät myöskään "joudu" aleen. Kauppias miettii kysynnän, sään ja monen muun seikan perusteella tarkkaan, mikä hinta milläkin tuotteella on. Normaali-hinnasta tinkimistä pidän aika epäkorrektina, onhan kauppias kuitenkin jo maksanut tuotteesta tietyn hinnan ja määritellyt sen, millä hinnalla tuote myydään, jotta siitä saisi oikean katteen. Kauppiaankin pitää syödä ja usein ruokkia perhekin, eihän tarkoitus ole vain riistää asiakkaalta rahoja. Asiallisessa kaupassa asiakas saa rahalle myös kunnon vastineen. Oikein toteutettu alennusmyynti hyödyttää sekä asiakasta että kauppiasta, joten lähdetään iloisin mielin ale-ostoksille!

Niin, ja onhan meillä Mekottaressakin talvi-ale sekä verkkokaupassa www.mekotar.com että myymälässä. Kannattaa katsastaa valikoima, jos vaikka jotain tarttuisi mukaan hyödyksesi ja iloksesi uuden vuoden kynnyksellä. Onnellista vuotta kaikille lukijoille!







keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Verkon pauloissa 2.


Verkkokauppa uusiksi

Kirjoittelin keväällä ensimmäisiä kokemuksiani verkkokaupan rakentamisesta. Sen jäkeen blogi onkin lähes unohtunut, sillä on ollut aika paljon muuta puuhaa. Verkkokaupan kiivas myynti ei kuitenkaan ole aiheuttanut ajan puutetta, sillä tuo ensimmäinen versio osoittautui toimimattomaksi heti alkuunsa. Alustan ylläpitäjä luopuikin verkkokauppansa kehittämisestä ja ehdotti, että vaihtaisin toiseen alustaan. Niinpä tehtiin, ja nyt on sitten väännetty uusi verkkokauppa toimivalle alustalle. Samalla meni vaihtoon koko palvelin ja entinen kotisivukin poistui käytöstä. Taisi siinä samalla mennä vähäksi aikaa koko yritys, ainakin, jos Mr. Googlelta kysytään. Nyt pitäisi sitten ajaa mahdollisimman paljon liikennettä uusille sivuille, että tulisi löydetyksi.

Pienellä budjetilla

Onkohan kukaan pykännyt verkkokauppaa pystyyn näin pienellä budjetilla ja näin vähäisillä digi-taidoilla? Tässä kohtaa on pakko antaa kiitosta MyCashflow:n asiakaspalvelulle, sillä todella moneen tyhmään kysymykseen olen saanut vastauksen hyvinkin nopeasti. Nyt alkaa olla jo sellainen olo, että tietää, mitä pitäisi tehdä ja mitä kysymyksiä kysyä, jotta pääsee eteenpäin. Ilmaisia koulutuksia koluamalla, verkkokauppiaitten keskusteluja seuraamalla ja -kas kummaa- käyttöoppaita lukemalla on saanut kasaan hyödyllisen tietopaketin. Ainoa, johon ei oikein löydy vastausta, on se ihan perimmäinen kysymys: onko tässä liike-ideassa järkeä? Verkkokauppa sinänsä on mielestäni nykyisessä kilpailutilanteessa kivijalkamyymälälle suorastaan elinehto ainakin pienillä paikkakunnilla, joissa ostovoima kotikonnuilta ei vain yksinkertaisesti riitä. Tässä reviirin laajennuksessakin toki pitää muistaa oma kohderyhmä. Mekotar ei myy halpis-tuotteita, mikä on perusteltu yrityksen esittely-sivulla. Markkinoinnin oikea kohdistaminen onkin sitten luku sinänsä.

Testatakin piti...

Verkkokaupan avaamiseen oli niin kova into, että kunnollinen testaaminen jäi. Nyt on sitten paikkailtu suurimpia puutteita -ja samalla opittu paljon lisää. Verkkokaupan ylläpito tuntuukin olevan jatkuvaa kehittämistä, ja sehän sopii hyvin tällaiselle eteenpäin katsovalle tyypille. Tuotteitten siirtämisessä kivijalan varastosta verkkokauppaan on ollut suuria haasteita, kun tuotteet on viety koneelle eri logiikalla. Myymälässä ei ole niin väliä, jos eri väri-variaatiot ja koot ovat koneella yhdessä köntässä. Nyt niitä on sitten pitänyt purkaa valikoimaryhmiksi eli käytännössä viedä tuotteita varastoon uudelleen. Tämä homma on vielä pahasti kesken, eikä kaikkia vanhoja tuotteita toki verkkoon viedäkään. Tuotekuvaukset ovat myös haastava laji: miten kertoa tuotteesta kaikki olennainen lyhyesti ja ytimekkäästi? Hieman päänvaivaa aiheuttaa myös se, että tuotteet viedään järjestelmään kassan puolella, mutta niitä on kuitenkin kätevämpi päivittää ja tietoja lisäillä verkkokaupan puolella. Ehkä integraatiossa olisi vielä kehittämistä, vaikka se noin pääpiirteissään ihan hyvin toimiikin. Joka tapauksessa integroitu verkkokauppa on kivijalkamyymälle parempi vaihtoehto kuin erillinen verkkokauppa, jonka varastoa joutuu jatkuvasti käsin päivittämään.

Tuote-kuvaus

Tuotteiden kuvaaminen verkkokauppaa varten on yksi verkkokaupan pidon työläimpiä tehtäviä ainakin tällaiselle "einiinvalokuvaamisestakiinnostuneelle". Ja kun pienellä budjetilla mennään, ei kuvaaminen saisi maksaa maltaita. Toistaiseksi on menty eteenpäin ihanan valokuvauksen opiskelijan Katjan avulla, mutta aikataulujen yhteensovittaminen on hidastanut projektia. Kuvat pitäisi oikeastaan saada heti, kun tavarat tulevat, jotta ne saisi nopeasti myyntiin. Joillakin tavarantoimittajilla on valmiit kuvapankit, joista löytyy enemmän tai vähemmän hyvät tuotekuvat. Niitäkin saattaa kyllä joutua muokkaamaan, mikä tuntuu vähän oudolta, onhan kyseessä kuitenkin ammattilaisen ottamat kuvat. Moni kuitenkin kuvaa vain osan tuotteista tai sitten kuvat eivät muuten vain sovellu tuotekuviksi. Tämän kuva-asian koen tällä hetkellä verkkokaupan suurimmaksi haasteeksi, johon toivottavasti tulevaisuudessa löytyy käypä ratkaisu.

Markkinointi

Verkkokaupan löydettävyys on tietysti avainkysymys, sillä mitäpä hienoista kuvista ja loistavasta valikoimasta on hyötyä, jos asiakkaat eivät löydä kauppaa. Markkinointi on mielenkiintoista, muta aikaa vievää puuhaa. Ideoita minulta ei niinkään puutu, resursseja kylläkin. Käytössä on Fb ja Instagram, joita molempia voisi käyttää paljon tehokkaamminkin. Hakukoneoptimointia vasta harjoittelen, siinä riittää puuhaa pitkäksi aikaa. Onneksi eräs asiakas tuli kertomaan, että hänen koneelleen ilmestyy varoitus "sivusto ei ole turvallinen", muuten en ehkä aikoihin olisi huomannut lisätä sivustolle SSL-salausta. Se olikin melkoinen prosessi, sillä en liiemmin ymmärrä asian teknistä puoltoa. Tehtyä tuli kumminkin, jälleen asiakaspalvelun kiitettävällä avustuksella. Rakentelen ja markkinoin verkkokauppaa aivan innoissani, toivottavasti myös asiakkkaat olisivat yhtä innostuneita. Rahan ja ajan puute vähän rassaa, mutta ei tämä nyt niin ylivoimaista rakettitiedettä näytä olevan, etteikö tästä selvittäisi. Vai miltä nyt näyttää www.mekotar.com ?

Koulutusta, koulutusta

Tänään istuin vaihteeksi iltapäivän verkkokauppa-koulutuksessa. Olipa hassua kuunnella, mitä kaikkea olisi pitänyt tietää ennen verkkokauppiaaksi ryhtymistä. Oikeasti opin kyllä taas paljon ja sain monta uuta kehitämis-ideaa, kiitos siitä Digipolku-hanke, Jyväskylän Yliopisto ja EU. Suoittelen osallistumaan koulutuksiin ja yleensäkin verkostoitumaan, sillä ei sitä koska tiedä, missä tapaa potentiaalisen asiakkaan tai muuten vain hyvän tyypin. Se nyt kuitenkin on tullut selväksi, että ilman digiä tässä maailmassa ei enää pärjää. Hauskaa on myös huomata, että puuhun pääsee latvankin kautta. Ehkä vähän kuhmuja tulee, mutta ei niistä Peppi Pitkätossukaan välittänyt. Toivottavasti näistä ajatuksista olisi hyötyä toisille verkkokauppaa puhaaville ja miksei vähän asiakkaillekin. Pääseehän tässä kurkistamaan ikään kuin kulissien taakse ja näkemään, mitä tiskin takana tapahtuu.


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Tarinaa tiskin takaa


Kaksi vuotta kauppiaana

Kaksi vuotta ja risat kauppiaana on takana, ja edelleen elän ja hengitän. Elämä on solahtanut uusiin uomiinsa, tosin kovin erilaisena kuin entisessä elämässä opettajana. Lomia ei ole tarvinnut paljoa pidellä, mutta en ole siitä kyllä suurta stressiä ottanut. Vaikka työpäivät venyvät välillä pitkiksi, on työ sinänsä täällä kaupassa aika leppoisaa varsinkin tämmöisinä hiljaisina päivinä. Silloinhan on mukavasti aikaa vaikkapa kirjoitella blogia, päivitellä Facebookia ja suunnitella tulevia tapahtumia. Toisinaan itsensä kannustaminen tekemään näitä kaikkia välttämättömiä markkinointi- ja suunnittelupuuhia on vähän työlästä. Mutta kun katsoo taaksepäin, huomaa että jotain on kuitenkin saanut aikaiseksikin.

Menneitä mietiskelen

Ensimmäinen vuosi, varsinkin muutamat ensimmäiset kuukaudet, taisin kulkea aika lailla sumussa: kaikki oli uutta, joka päivä piti oppia monta käytännön asiaa, virheitäkin tuli tehtyä ja niistä toivottavasti myös opittua. Pikku hiljaa sitä sitten sisäisti kivijalkamyymälän vuoden kierron kaikkine vaiheineen. Kesällä ja joulukuussa pääsee välillä myymään ihan urakalla, ja sitten on ne hiljaiset kuukaudet, jolloin ei tapahdu juuri mitään, jos ei itse järjestä vaikkapa asiakasiltoja. Jossain vaiheessa ensimmäisen vuoden jälkeen taisi tulla vähän vedettyä henkeä, ja näytti jos siltä, että lähdetään menemään rutiinilla saman kaavan mukaan kuukaudesta toiseen. Onneksi taas syksyn tullen heräsin siihen, että ei voi jäädä laakereillaan lepäämään, jos meinaa tässä kisassa pärjätä. Jonkinlaista rotia ja innostusta tekemiseen varmasti toi Yritysjohtamisen erityisammattitutkinto (ei ole niin jännittävää miltä kuulostaa!), joka nyt on todistusta vailla valmis. Projekti-raporttia tehdessä huomasi, että on sitä jonkinlaista kehitystyötä jo tullut tehtyä, ja löytyi myös monta kehittämiskohdetta, joissa otetta voi vielä parantaa. Olen innokas osallistumaan kaikenlaisiin koulutuksiin, varsinkin noihin digi-maailmaa avaaviin. Viimeksi eilen kävimme toisten yksinyrittäjien kanssa mielenkiintoisia keskusteluja Buustia yksinyrittäjyyteen-tapahtumassa. Näistä opeista ja kontakteista olen kiitollinen.

Tämä hetki

Nyt kahden vuoden jälkeen asiakkaat ovat (toivottavasti) jo tottuneet uuteen kauppiaaseen ja uudenlaiseen valikoimaan. Kauppiaskin on jo oppinut tuntemaan ainakin osan asiakkaistaan, vaikka nimimuisti onkin varsin huono. Usko omaan konseptiin on vahva, vaikka aika on tosi haastava. Tästä kertonee sekin, että lähiseudulta on lopettanut tänä kevään neljä vaatekauppaa, niistä kaksi samanlaisia Marimekon monimerkkimyymälöitä kuin minun Mekottarenikin. Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi lopettaneitten liikkeitten entiset asiakkaat, mutta ymmärrän hyvin, että voi olla vaikea aloittaa uutena asiakkaana ennestään vieraassa liikkeessä, jos on tottunut käymään sen saman mukavan myyjän luona vuosien ajan. Uudet kaupatkin olisivat kyllä enemmän kuin tervetulleita, sillä mitä enemmän tarjontaa tällaisella aika pienellä paikkakunnalla on, sen todennäköisemmin eurot jäävät kotikuntaan, ja ehkä naapurikunnistakin tultaisiin tänne entistä useammin.

Verkossa ollaan

Nyt Mekotarkin on sitten verkossa entistä tiukemmin, kun verkkokauppa on avattu. Pikku hiljaa sitä kehitellään ja täydennetään tarjontaa myös verkossa. Siinä sitä vasta onkin ollut opettelemista, miten kivijalkamyymälän ja verkkokaupan toiminta yhdistetään niin, että molemmat toimisivat sujuvasti. Verkkokaupan tekeminen on kaikkiaan ollut pitkä ja aika hikinenkin projekti, mutta siitähän kirjoitinkin jo aiemmin. Avun palkkaamiseen ei ole ollut laittaa juurikaan euroja, joten kaikki on itse tehtyä. Onnekseni muutama viikko sitten kaupan ovesta putkahti kuin taivaan lahjana valokuvauksen opiskelija, joka nyt kerää harjoittelupäiviä kuvaamalle meille tuotteita verkkokauppaan ja markkinointikäyttöön. Facebookhan meillä on ollut käytössä enemmän tai vähemmän suunnitelmallisesti koko ajan, ja viime viikolla kirjauduin vihdoin myös Instagrammiin. Aika näyttää, onko kuvien jakamisesta muutakin iloa kuin tykkääjien saaminen netissä. Joka tapauksessa digitaalisuus on tullut jäädäkseen ja siinä virrassa pysytellään mukana.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Innolla odotan, että verkkokauppa lähtisi vetämään, ja pääsisin kuskaamaan paketteja Matkahuoltoon, joka onneksi sijaitsee ihan nurkan takana. Olisi kiva, jos jossain vaiheessa saisi homman toimimaan niin, että itse tekisin markkinointia ja pyörittäisin verkkokauppaa, ja nyt osa-aikainen osaava työntekijäni voisi olla täällä myymälässä ihan täysiä päiviä palvelemassa asiakkaita. Tulevaisuuden haaveena häämöttää myös verkkokaupan suuntaaminen ulkomaille, ainakin pariin maahan (jääkööt liikesalaisuudeksi, mitä suuntaan). Maahantuonti jostain läheltä ei myöskään ole pois laskuista. Aika näyttää, alkaako ruuhka-Suomea jo valloittava noususuhdanne näkyä myös täällä keskellä maata. Uusi hieno biotuotetehtaamme käynnistyy, ja tuo toivottavasti mukanaan myös pienempiä yrityksiä ja uusia asukkaita paikkakunnalle. Eteenpäin, kuten sanoi se kuuluisa mummo lumessa.

www.mekotar.com



keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Värillä on väliä

Värit vaikuttavat

Värit vaikuttavat elämässämme monella tavoin. Väreissä on jotain tunteisiin vetoavaa, väreillä voi ilmaista itseään ja väreillä voi vaikuttaa muihin. Meillä jokaisella on varmasti jokin mieliväri, joka tosin voi ajan kuluessa vaihtuakin. Mikä on sinun mielivärisi tällä hetkellä? Minun mielivärini on sininen, tai siis monet erilaiset sinisen sävyt. Hassua kyllä käytän sinistä paljon pukeutumisessa, mutta sisustukseen en yleensä halua paljoa sinistä. Ehkä sinulla on myös jokin inhokki-väri, joka saa aikaan kylmät väreet selkäpiissä? Muistan, että mummoni inhosi kaikkea tummaa vihreää, "myrkynvihreää", kuten hän muisti aina mainita, jos vihreää oli näkyvissä. Jännää, että luonnossa paljon liikkunut ihminen saattoi tuntea niin syvää vastenmielisyyttä luonnossa runsaana esiintyvää väriä kohtaan.

Mitä väri on?

Värien kokeminen on oikeastaan aika subjektiivinen asia, vaikka ihan fysikaalisesta ilmiöstä onkin kyse. Insinöörimäisesti ajatellen värit ovat vain sähkömagneettista säteilyä ja valon eri aallonpituuksia, jotka heijastuvat erilaisista pinnoista eri tavoin. Ihmisen väriaistimukset taas ovat silmän ja aivojen yhteistyönä syntyvää tulkintaa, johon vaikuttavat mm. valaistus ja viereiset värit. Se, miten erilaiset värit koemme, on taas värien psykologiaa. Värien vaikutuksia mieleen on paljon tutkittu varsinkin markkinoinnin näkökulmasta. Mikä onkaan se väri, joka saa huomion herätettyä ja mikä saa meidät ostamaan enemmän? Esimerkiksi voimakas punainen on energinen, huomiota herättävä ja jopa aggressiivinen väri. Vihreän tietyt sävyt taas koetaan rauhoittavana, siksipä niitä käytetään paljon muun muassa hoitolaitoksissa.

Värit pukeutumisessa

Pukeutumisessakin väreillä on väliä. Väreillä voi sekä piiloutua että korostaa olemassaoloaan. Eri värit sopivat erilaisiin tilanteisiin, eihän meidän kulttuurissamme ole sopivaa mennä esimerkiksi hautajaisiin kovin räikeän värisissä vaatteissa. Väreillä ilmennämme myös persoonallisuuttamme: räiskyvä persoona usein myös pukeutuu näyttävästi ja hiljaisempi taas mielellään maanläheisiin väreihin. Joskus tosin kannattaa ihan tietoisesti poiketa tästä kaavasta, jos vain uskaltaa astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Monet meistä valitsevat luonnostaan itselleen sopivimmat pukeutumisvärit omien mieliväriensä mukaan. Aina ei kuitenkaan näin ole, jos ei ole asiaa tietoisesti harjoitellut. Seuraapa vaikka ruudulta poliitikkojen pukeutumista, niin opit aika pian huomaamaan, kuka on opetellut tuntemaan omat värinsä ja kuka ei.

Pukeutumisvärien valinnassa on tilanteen, muodin ja mieltymysten lisäksi kyse siitä, mitkä sävyt sopivat parhaiten oman ihon ja hiusten sävyyn. Meistä useimmille sopivat selkeästi joko kylmät sinipohjaiset sävyt tai lämpimät keltapohjaiset sävyt, mutta toki kaikilla tämä raja ei ole ihan selkeä, vaan omien värien etsimiseen täytyy paneutua vähän enemmän. Oman värityypin etsiminen kannattaa aloittaa tutustumalla omaan ihotyyppiin ja muistelemalla, minkä väriset hiukset olivatkaan ennen värjäystä. Ammattilainen voi auttaa tässä, mutta tärkeintä on avata silmänsä ja katsoa ympärilleen: mitä kaikkia värejä ja saman värin eri sävyjä voikaan olla? Minkälaisia tunteita erilaiset värit minussa tuovat esiin?  Tunnustele myös joskus aamulla vaatekaapin edessä, mikä saa sinut valitsemaan juuri sen tietyn värin kyseiselle päivälle. Näin tutustut myös itseesi, mikä ei ole pahitteeksi, sillä vain itsensä tunteva ihminen voi aidosti kohdata myös toisen ihmisen. Persoonallisuustyyppejäkin voidaan muuten kuvailla väreillä, mutta se on ihan toisen tarinan aihe.

Värianalyysi apuna

Ammattilaisen tekemä värianalyysi auttaa löytämään itselle parhaiten sopivat sävyt, sillä yksin peilin edessä arviointi saattaa olla turhauttavaa. Analyysiin tullaan mieluiten meikkaamattomana ja hiuksetkin voidaan peittää, jotta mahdollinen värjäys ei hämää analyysin tekijää. Tarvitaan myös kunnon valaistus sekä kylmän ja lämpimän sävyisiä kangaskaistaleita tai huiveja, joilla kokeilemalla yleensä jokaiselle löytyy oma ns. väri-vuodenaikansa. Vuodenajat ovat vain yksi tapa jaotella värityyppejä, ja moni meistä voi kuulua kahteen, jopa kolmeen ryhmään, mutta yleensä kuitenkin jokaiselle löytyy vuodenajoista oma värikartta, jonka värejä käyttämällä, varsinkin kasvoja vasten, iho näyttää heleimmältä ja rypytkin näyttävät tasoittuvan. Väreillä todella on merkitystä!

Viileät sävyt ovat suotuisia ihmisille, joiden värivuodenaika on kesä (pehmeät, vaaleat sävyt) tai talvi (puhtaat ja kirkkaat värit). Lämpimät kirkkaat, raikkaat keltapohjaiset värit kuuluvat kevät-ihmisen väripalettiin ja murretut lämpimät värit syksy-ihmisille. Tarkempaa tietoa väreistä ja värikarttoja löytyy alan kirjoista ja netistä. Suosittelen lämpimästi ammattilaisen tekemää väri-analyysiä, se on paitsi hauskaa myös kehittävää. Meillä Mekottaressakin niitä tehdään aina silloin tällöin, asiantuntijana Sanna Venäläinen, Pukeutumispalvelu Sinuksi. Myös asiantuntevat myyjät osaavat auttaa sopivan värin valinnassa, kannattaa ainakin kysyä, kun sovittelee vaatteita. 



torstai 9. maaliskuuta 2017

Koko ongelma

Koko ongelma

 

"Olen väärän kokoinen"

Sovituskopin peilin ääressä kuulee usein lohduttomia huokauksia: "olen väärän kokoinen", "minulle ei sovi mikään", "ei tämä vaate istu minulle". Koko ongelma ei kuitenkaan taida olla siinä, että keho olisi jotenkin viallinen, vaan vaate väärän kokoinen. Tai sitten vaate on sinänsä oikean kokoinen, mutta aivan väärän mallinen juuri siihen kehoon. Kokonumeroa ei kannattaisikaan tuijottaa liian tarkasti, sillä mitoitukset eri valmistajilla vaihtelevat huomattavasti. Tämä on sinänsä mielestäni kummallista, sillä mittanauhan senttien pitäisi kai kaikilla olla saman mittaisia. Toki voi tuntua mukavalta, kun jostakin vaatteesta voi ottaa tavanomaista kokoaan pienemmän numeron, mutta toisaalta suuri vaihtelu mitoituksissa on haastavaa, kun ei numeroihin oikein voi luottaa. Toisestakin äärilaidasta löytyy esimerkkejä, sillä ilmeisesti jotkin nuorten vaatemerkit ovat alkaneet valmistaa todella pieniä malleja. Tämä voi olla jopa vaarallista nuorille naisille, joilla kehon kuvaei vielä ole ihan selkiintynyt.

Oikea koko, väärä vaate

 

Monilla meistä on taipumusta valita hieman liian suuri vaate. Taustalla lienee ajatus, että vaatteen pitäisi peittää oman kehon niin sanottuja virheitä. Tosiasiassa liian suuri vaate ei ole pukeva, vaan enemmänkin suurentaa kokonaisvaikutelmaa. Toisaalta liian kireäkään vaate ei näytä kivalta. "Rikoo on riskillä ruma" kuvaa ilmiötä aika raa'alla tavalla, mutta pitänee jossain määrin paikkansa. Materiaalikin vaikuttaa paljon siihen, miten vaate asettuu päälle. Nykyisin paljon käytetty ohut  viskoosi-elastaani on siinä mielessä hankala materiaali, että sillä on taipumusta myötäillä joka ikistä poimua, joita meissä naisissa aina löytyy, oli kokonumero mikä tahansa. Pyykkilautavatsaa kun on kovin harvalla, ja miksi olisikaan.

Koon ja materiaalin lisäksi ratkaisevat vaatteen mittasuhteet. Joskus vaate ei vaan istu, vaikka koko olisi oikea. Silloin avuksi on otettava ompelukone tai sitten etsittävä toinen malli, jossa mittasuhteet ovat lähempänä oman kehon mittoja. Usein aika pienilläkin muutoksilla saadaan ihmeitä aikaan: pieni sisäänotto selän puolelta, olkaimien lyhennys tai helman lyhennys voi muuttaa vaatteen oman näköiseksi, vaikka se ensi näkemältä vaikuttaisikin väärältä valinnalta. Pitkillä naisilla ongelma on varmaan hankalampi kuin meillä lyhyillä, helman pidentäminen kun on aina haastavampaa kuin lyhentäminen. Yksityiskohtien lisääminen sellaisiin paikkoihin, joihin haluaa kiinnittää katsojan huomion vaikuttaa myös yllättävän paljon. Samalla saadaan huomio pois siitä kohdasta, jota mielellään haluaisi peittää. Kannattaa vähän huijata, niin ei tarvitse ryhtyä vaatteen takia ankaralle laihdutuskuurille tai turvautua kirurgin veitseen. Ei niin, etteikö laihtumisesta olisi terveyshyötyjä, jos ylipainoa on kertynyt, mutta harvoin kilot lähtevät juuri siitä kohdasta, jota haluaisi muokata. Joskus liiallisen laihtumisen seuraukset voivatkin olla hämmentäviä.

Pieniä naisia, suuria naisia


Ongelmia vaatteen koon kanssa on sekä isoilla että pienillä naisilla. Kauppoihin valitaan usein kokovalikoima kaupallisin perustein, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää. Menevimmät koot ovat välillä 38-42 tai 44, kun on kyseessä keskimääräinen kotimainen mitoitus. Sekä pienet että suuret koot päätyvät herkemmin ale-rekkiin, mikä toisaalta on hyvä uutinen ei-keskikokoisille. Kattava kokovalikoima voi siitä huolimatta olla liikkeelle myös hyvä kilpailuvaltti. Kaikki valmistajat eivät tosin tee isompia kokoja, mikä on harmi, sillä olisi reilumpaa, että kaiken kokoisilla olisi riittävästi valinnanvaraa. Jotkut liikkeet keskittyvät myös pelkästään isoihin kokoihin, mikä lienee ihan hyvä, sillä osalle isoista naisista voi olla helpompaa asioida liikkeessä, jossa heidän tarpeensa on paremmin huomioitu. Silti mielestäni hyvin varustellusta naistenvaateliikkeestä tai verkkokaupasta pitäisi löytyä ainakin koot 34-48, mielellään isompiakin. Ostajien määrähän tässä lopulta ratkaisee, sillä rekkiin seisomaan ei vaatteita kannata ostaa.


Kuvissa ylimmäisessä on kotimaisen Tricanan näyttävä malli, keskimmäisessä Marimekon käyttämä hyvin pitkä ja hoikka malli ja alimmaisessa poseeraa kirjoittaja itse, mittaa kokonaiset 160cm. Kaikki eri kokoisia, mutta jokaiselle löyty ihan varmasti jotain päälle pantavaa.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Verkon pauloissa

Verkon pauloissa

Haluaisitko kurkistaa vaatekaupan kulissien taakse? Ajattelin jakaa tässä kokemuksiani verkkokaupan tekemisestä kivijalkamyymälän yhteyteen. Aika monta mutkaa on ollut matkassa ja vettä paikallisessa Äänejärvessä virrannut, mutta vihdoin viime viikolla avasin verkkokaupan osoitteessa https://mekotar.avoinna24.fi/webstore. Tämä on tehty suoraan kassajärjestelmämme kautta ja linkitetty kotisivuillemme www.mekotar.com . Palataanpa kuitenkin reilu vuosi taaksepäin ja katsotaan, mitä kaikkea verkkokaupan tekemiseen on tarvittu.

Markkinoinnin guruilta olen kuullut, että ilman verkkosivuja kivijalkamyymälää ei ole olemassa. Näinhän se varmaan tänä päivänä onkin, että verkossa pitää näkyä, vaikka ei kalastaja olisikaan. Jatkona tähän kerrottiin eräillä markkinointipäivillä, että koko kauppaa ei ole, jos se ei ole verkossa. Siispä läksin saman tien kiireesti puuhaamaan verkkokauppaa Mekottarelle. Tutkin muitten verkkokauppoja, yritin onkia selville, mitä alustaa niissä oli käytetty ja mitä erilaiset alustat maksaisivat. Siinäpä olikin puuhaa, sillä valinnanvaraa on runsaasti. Mielenkiinnolla olen seurannut myös facebookin Verkkokauppiaat-ryhmää, josta ollen paitsi saanut hyviä vinkkejä myös hämmentynyt entisestään. Mitä kieltä nuo kokeneet verkkokauppiaat oikein puhuvat? Koodaamisesta en nimittäin ymmärrä mitään, joten päädyin siis valmiiseen alustaan.

Tässä kohtaa markkinoinnista jotain ymmärtävä varmaan jo huomaa, että latvasta on puuhun lähdetty kiipeämään. Ensin olisi tietysti pitänyt miettiä, kenelle verkkokauppaa rakentaa eli missä ja ketä ovat potentiaaliset asiakkaat. Aikani ihmeteltyäni ymmärsin tätäkin pohdintaa harrastaa. Koska myymäläkin on tuore (tai pikemminkin olen itse tuore yrittäjä pitkään toimineessa myymälässä), on brändin rakentaminen kaikin puolin vaiheessa. Meillä myydään Marimekon tunnettuja tuotteita, mutta paljon myös muuta, pääasiassa naisten vaatteita. Lasten vaatteita on jonkin verran, samoin sisustustuotteita ja kaikenlaista kotiin liittyvää. Aika paljon meiltä ostetaan tavaroita lahjaksi, joten ensimmäinen ajatus oli perustaa lähes pelkästään lahjoihin keskittyvä verkkokauppa paketointipalveluineen. Tämä toteutuikin, mutta huomaan joka päivä lisääväni verkkokauppaan uusia vaatteita, olemmehan kuitenkin suurelta osin naistenvaateliike.

Pitkä tovi kului erilaisten alustojen vertailuun, mutta lopulta päädyin tähän helpoimpaan vaihtoehtoon eli kassajärjestelmän toimittajan Tehdenin omaan verkkokauppaan. Siitä on se hyöty, että varastosaldo pysyy ajan tasalla, kun verkkokauppa toimii samassa järjestelmässä. Toisaalta nyt meillä on erillinen kotisivu (itse tehty sekin, Kotisivukoneella) ja verkkokauppa siellä linkkinä päävalikossa. Sattumoisin sivut näyttävät aika samankaltaisilta, kun molemmissa on päävärinä saman sävyinen sininen. Verkkokauppa-ominaisuus on Tehdenillä aika uusi ominaisuus, joten referenssejä ja vertailukohtia ei ollut monia. Hieman on vielä kasvukipuja, mutta pääosin sivut näyttävät kuitenkin toimivan ihan hyvin. Maksunappien valinnassa tarvitsi vain päättää, minkä verran niihin satsaa. Päädyin nyt alussa Checkoutin pienimpään pakettiin, jossa maksetaan provisio jokaisesta tapahtumasta. Katsotaan myöhemmin, kadunko tätä. Onneksi paketin voi vaihtaa kuukausi-maksulliseen milloin vain.

Toimitustavan valinta oli sekin aika työläs prosessi. Posti-vitsejä on jo kuultu niin paljon, etten enää kommentoi aihetta, mutta sattuneesta syystä päädyin valitsemaan toimittajaksi Matkahuollon. Sitä en vielä tässä vaiheessa osaa sanoa, osuiko valinta nappiin asiakkaan kannalta, mutta ainakin hintojen vertailu ja sopimuksen tekeminen oli paljon yksinkertaisempaa kuin Postin sivuilla. Toivottavasti paketit menevät perille asti ilman suurempia kommelluksia. Ihan pienimmät kevyet ostokset toimitamme Postin kirjelähetyksenä ihan yksityisasiakkaana, mutta mitään sopimusta Postin kanssa ei ole tehty.

Työläintä tai pikemminkin eniten aikaa vievää on kuitenkin ollut itse tuotteiden siirtäminen verkkokauppaan, vaikka se sinänsä aika yksinkertaista onkin. Jos on kyseessä yksittäinen tuote, jolla ei ole väri- tai kokovaihtoehtoja, homma on helppo, sen kuin laittaa täpän kohtaan Näkyy verkkokaupassa. Mutta meillä on tietysti paljon vaatteita, joissa pitää valita sekä väri että koko, ja silloin homma meneekin jo hankalammaksi. Tästäkin selvitään, vaikka erityisesti jo koneelle vietyjen tuotteiden osalta tiettyjä haasteita onkin. Kampanjoitten (eli ale-hintojen) tekemisessä oli myös jotain pientä säätöä, mutta sekin selvinnee lähiaikoina.

Verkkokaupassa pitää tietysti olla hyvät kuvat ja selkeät tekstit siitä, mistä tuote on tehty ja millainen se on. Suuresta osasta tuotteita on onneksi olemassa valmistajan kuvapankin kuvia, mutta osa joudutaan kuvaamaan itse. Tähän ilmestyi onnekseni apua, kun viime viikolla sisään asteli sattumoisin valokuvauksen opiskelija, joka tarvitsee harjoitustunteja. Valokuvaaminen ja varsinkaan kuvien käsittely ei nimittäin ole ihan ominta alaani. Kovasti piti pähkäillä myös sopimusehtoja, vaikka sainkin siihen oivan lakimiehen laatiman pohjan. Sopimus- ja toimitusehdoissa jos missä on verkkokaupoilla kovin kirjavia käytäntöjä, samoin toimitusmaksuissa. Itse päädyin laittamaan ihan kunnon toimitusmaksun, joka kattaa sekä kuljetuksen että pakkaamisen. Palautuksen meille sen sijaan saa tehdä ilmaiseksi, eli omaan piikkinhän se sitten menee.

Nyt, kun verkkokauppa on "valmis" ja auki, herää sitten ihmetys, mistä kummasta niitä asiakkaita kalastellaan? Verkossahan sitä pitäisi markkinoida, kun siellä kerran myykin. Ihan yksinkertaista riittävien asiakasvirtojen (lue: ostavien asiakkaiden) saaminen ei kuitenkaan ole. Tätä harjoitellaan seuraavaksi, ja siitä ehkä kehkeytyy myös uuden blogin aihe. Ehkä jossain vaiheessa olisi mahdollista hankkia myös ammattilaisen apua, ettei ihan kaikkea tarvitsisi tehdä itse. Täällä myymälässäkin riittää nimittäin puuhaa ihan noitten fyysistenkin asiakkaitten kalastamisessa ja palvelemisessa.